Luomistyö

Lyön vasarallani punaisena hohtavaa metallia. Aina uudestaan ja uudestaan. Muovaan tuota voimakasta elementtiä omaan tahtooni. Kipinät lentävät kylmän ja kovan metallin iskeytyessä kuumaa vasten. Ne tanssivat leikkisästi terän päällä hetken, kunnes putoavat alas maahan ja sammuvat näkymättömiin. On hassua, millainen elämä kipinöilläkin on.
Ne syntyvät vain hetkeksi tanssimaan ja kuolevat heti sen jälkeen. Omalla tavallaan kaunista.

Nostan miekan terän ylös hetkeksi alasimelta ja katson sen muotoa. Laitan sen takaisin ahjoon kuumentumaan.
Jätän terän odottamaan hetkeksi ja kohennan ahjon tulta suurilla palkeilla. Kuuluu voimakas tuulenvire ja tuli leimahtaa hieman ulos ahjosta, valaisten synkkää pajaani vain hetkeksi. Punaiset hiilet hohkaavat aina kuumempina, joka saa minut hikoilemaan kokonaisen kylän edestä.
Nappaan miekan pihdeillä kuumentumasta ja alan taas takoa terää taas. Sen kärjen on oltava pistoa varten.

Muovaan taas voimakasta elementtiä vasarallani omaan tahtooni. Se vastustelee ja ei tahdo muovautua.
Mutta minä olen nyt sen jumala. Se tottelee minua, vaikka kuinka yrittäisi vastustella.
Pajavasarani on työkaluni, jolla luon mitä mahtavimmat aseet. Se on väline, jolla pystyn tekemään soturien unelmista totta.

Taon tätä  miekkaa jo useampaa tuntia. Miekan tekeminen on hidasta ja tarkkaa työtä. Miekan terän on oltava täydellisessä tasapainossa, muuten se ei ole tehokas. Jos terä on liian paksu väistimen kohdalla, sillä on vaikeampi torjua. Jos paino on taas liian paljon kärjessä, miekalla on vaikeaa pistää.
On monta asiaa, mitä on otettava huomioon miekan teossa.

Laitan taas terän ahjoon ja kuumennan hiiliä palkeilla. Annan terän kuumentua ja nappaan sen kuumennettua tarpeeksi.
Taon terää taas ja toistan prosessin niin monta kertaa, että miekka on täydellisesti tasapainossa.
Jäähdytän hohkaavan terän laittamalla sen veteen. Höyry kohoaa tynnyristä ja kova sihinä käy.
Annan miekan jäähtyä ja valmistelen terän jälkikäsittelyyn.

Alan kiertää nahkaa käsisijan suojaksi ja kiristän sen hyvin tiukalle. Otan lankaa ja sidon nahkan vielä paremmin kiinni.
Laitan käsisijan pohjaan nupin, joka pitää nahkan puristuksessa. Asetan väistimen paikalleen ja ruuvaan sen kaksi osaa yhteen. Kiristän väistimen osat yhteen langalla.
Asetan miekan teroituskivelle ja alan teroittaa terää väistimestä ylöspäin. Kipinät lentävät tasaisena virtana maahan.
Miekka on kaksipuolinen, joten terä on saatava myös teroitettua tasaisesti.

Lopulta, miekka on valmis. Ihailen sen kauneutta ja täydellisyyttä. Se on tasapainossa ja tarpeeksi terävä leikatakseen panssarin läpi ja sen jälkeen pystyisi paloittelemaa tomaatin. Sydämeni tuntuu horjahtavan paikaltaan, kun olen saanut työni tehtyä. Taas yksi saavutus. Taas yksi teko lisää.

Sisälle pajaan astuu pitkä soturi panssareineen ja nyökkää minulle tervehdykseksi. Hän ojentaa minulle rahapussukan ja sanoo tulleensa miekkaansa hakemaan. Minä nyökkään ja ojennan miekan miehelle, huorstineen päivineen.
Mies kiittää ja kokeilee miekan painoa. Hän hymyilee ja heittää rahapussukan minulle tyytyväisenä.
Hän lähtee ulos pajastani ja laittaa miekan huorstaansa.
Katson hieman haikeana miehen lähtöä ja muistelen vieläkin miekkaa kädessäni. Sinne meni taas yksi minun tekeleeni.
Yksi saavutuksistani. Yksi teoistani.

Haikeana istuudun työpöytäni ääreen. Kuulen miehen kehuvan ulkopuolla, että miekkani tulee varmasti tekemään hänestä kuuluisan. Naurahdan hieman ja nojaan tuolini selkänojaan.
Ihmiset tahtovat unohtaa sen, että miekka ei ole miehen mitta.
Tai tuoppi, jolla hän kumoaa oluen alas kurkustaan.
Vain mies miekan takana tekee merkityksen. Kuin myös tuopin takana. Miehen teot ovat tärkeämpiä, kuin hänen miekkansa terävyys tai juomansa määrä.